keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Päivä 12: Lake Manyara national park

Aamulla pakkauduimme jälleen jeeppeihin suunnataksemme Lake Manyaran kansallispuistoon. Puisto on 330 neliökilometriä suuri ja pinta-alasta kahta kolmasosaa peittää suolainen järvi, joka on osa Afrikan hautavajoamaa ja suurenee mannerlaattojen erkaantuessa toisistaan. Kansallispuistoksi tämä puisto on melko pieni ja se onkin pienin kolmesta puistosta, joissa vierailimme.


Vain muutaman minuutin päästä puistoon ajamisesta kohtasimme noin kymmenen norsun lauman, joka jakaantui tien molemmin puolin. Norsut ylittivät tietä eivätkä vaikuttaneet välittävän meistä, sillä ne kävelivät vain muutaman metrin päästä. Oli upeaa nähdä niin majesteettisia eläimiä niin läheltä, mutta samalla kokemus oli hieman pelottava, sillä ne olisivat helposti voineet kaataa jeeppimme.




Jatkaessamme matkaa kasvillisuustyypit vaihtelivat tiuhaan tahtiin: ensin oli sademetsää, sitten kuivaa savannia, myöhemmin erittäin rehevää vesistöaluetta ja vielä suuri akaasiametsä. Näimme myös upeita kuivuneita hiekan peittämiä jokia. Akaasiametsissä eleli paviaaneja, joiden leikkejä pysähdyimme useaan otteeseen seuraamaan. Vesistöalueella näimme useita kahlaajalintuja, virtahepoja ja puhveleita kylpemässä. Päivä oli erittäin kuuma, arviolta noin 35 astetta, joten meillekin olisi kelvannut kylpy viileässä vedessä.






Jeeppimme kiisi kapeita hiekkateitä pitkin hiekan pöllytessä silmiimme aina kun edessä ajoi auto, kunnes saavutimme kuuman lähteen Manyara-järven rannalla. Lähde oli melko mitäänsanomaton: se näytti lähinnä pieneltä järveen laskevalta purolta, mutta laittaessamme sormemme veteen totesimme sen olevan tulikuumaa. Kuskimme Joseph totesi, että veteen voi jättää kananmunan ja kymmenen minuutin päästä se on kypsä.

Söimme lounasta, joka oli täysin samanlainen kuin edeltävinä päivinä: kananpala, kananmuna, nakki, voileipä, muffini, keksejä, appelsiini ja pillimehu. Ihailimme järveä, jonka rannalla näkyi flamingoja ja pelikaaneja. Kuumuuden takia kaikki vaikuttivat melko väsyneiltä ja koittivat löytää varjoisan paikan ruuhkautuneelta piknik-alueelta.




Matkalla takaisin Arushaan lauloimme viiden hengen jeepissämme kuskimme kanssa swahilinkielisiä lauluja, vaikka kuskimme oli jo aiemmin leikkimielisesti todennut, ettemme osaa laulaa. Kyselimme myös, paljonko vuohi ja lehmä maksavat ohitettuamme paikalliset maasai-markkinat, joissa niitä kaupattiin. Lehmä kuulemma maksaa 500 000-1milj. shillinkiä (noin 200-400 euroa) ja vuohi 150 000-300 000 shillinkiä (noin 40-120 euroa).

Yhtäkkiä huomasimme moottoritien vieressä viisi kirahvia, jotka ilmestyivät kuin tyhjästä. Kuskimme hidasti ja veti moottoritien viereen, jotta voisimme ihmetellä ja kuvata eläimiä. Hän myös kertoi meille, että eri kirahvilajit  (joita täällä on ilmeisesti kolme) erottaa sarvien määrän perusteella. Loppumatkasta lauloimme kuskille vielä kiitoslaulun muunnellen yhdessä harjoittelemamme Kilimanjaro-laulun sanoja.

"Asante sana Joseph
Hakuna matata
Asante kwa safari
Hakuna matata"



Selvittyämme Arushan hektisestä iltapäiväliikenteestä lastasimme bussimme kattotarakan täyteen Kilingin koululle taksvärkkirahoilla  hankittuja koulutarvikkeita. Sen jälkeen hyppäsimme itse kyytiin muutaman tunnin matkalle takaisin vanhaan tuttuun OSY Grand Hotelliin Moshin kaupungissa.

Terveisin,
Sanja ja Henna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti