Day 11: Ngorongoro

Suuntasimme aamiaisen jälkeen kohti Ngorongoron kraatteria, joka sijaitsee Ngorongoron suojelualueella. Kraatteri on maailman suurin kaltera: sen syvyys on 600 metriä ja halkaisijaltaan lähes 20 km. 

Istuimme jeepissä kun ajoimme suojelusalueen porteista sisään.

Jeepit pysähtyivät näköalapaikalle, josta näimme kraatterin ennen sinne laskeutumista. Kuulimme oppaalta alhaalla olevista leijonista ja yritimme itsekin nähdä niitä.

Noustessamme ylös rinnettä lämpötila laski. Pääsimme pilvien yläpuolelle.
Yhtäkkiä mutkan takana näimme jonkun tumman karvaisen otuksen tiellä makaamassa. Kuski pysäytti jeepin ja paljastui että se oli puhveli. Puhveli nousi ja siirtyi tien sivuun ja kun jeeppi ajoi ohitse, puhveli katosi metsään.

Hetken päästä näimme tien reunassa lehmiä joita paimensi maasai-heimon jäsen. Kauempana oli enemmänkin lehmiä vuoren rinteellä. Jatkoimme hetken matkaa ja pääsimme maasai-heimon kylään. Osa ryhmästämme sai värikkään kankaan päälleen ja meidät toivotettiin tervetulleeksi perinteisellä laululla ja tanssilla. Sen jälkeen kävimme tutustumassa savimajoihin ja kuulimme heimon elämästä kylässä. Saimme myös ostaa koruja ja muita esineitä. Kylässä oli esikoulu, jossa lapset lauloivat ja opettelivat swahilin kieltä.

Tämän jälkeen laskeuduimme alas kraatteriin. Tien vieressä näimme helmikanoja. Tulimme metsäisemmälle alueelle ja huomasimme paljon jeeppejä pysähtyneenä tielle. Kaikki etsivät sarvikuonoa pusikosta mutta kukaan ei tiennyt varmaksi oliko sitä edes nähty sinä päivänä. Sarvikuonot ovat uhanalaisia ja niitä on Ngorongorossakin vain vähän. Siitä johtuen sarvikuonon havaitseminen on hyvin vaikeata. Kun kuskikaan ei nähnyt sarvikuonoa, jatkoimme matkaa.

Maasto muuttui kuivemmaksi ja näimme taas seeproja, gnuita, puhveleita, villisikoja ja gaselleja. Kuski kertoi että seeprat ja puhvelit elävät keskenään, sillä seeproilla on hyvä näkö ja puhveleilla hyvä kuulo, joten niistä on toisilleen apua savannilla.

Tulimme lammelle nimeltä hippo pool, jossa virtahevot loikoilivat vedessä suojautuen auringon kuumuudelta. Tämä ei ollut ainoa paikka jossa näimme virtahepoja, vaan niitä oli myös piknik-paikkamme läheisyydessä, joka sijaitsi isomman lammen rannalla. Söimme eväitä jeepissä röyhkeiden eläimien takia. Ympärillä lensi innokkaita lintuja ja vedessä köllötteli virtahepoja. Syötyämme kuvasimme hetken virtahepoja ja ympärillä olevaa kaunista maisemaa. Paikalla oli paljon muitakin jeeppejä.

Lisäksi havaitsimme safarilla pari sakaalia ja erilaisia alueelle tunnusomaisia lintuja. Nousimme toiselle näköalapaikalle josta näimme edessä levittyvän savannin. Erotimme kaukaa alhaalla norsuja.

Pian matkamme oli lopussa. Pysähdyimme tulomatkalla taas Ngorongoron sisäänkäynnin portille, jonka ulkopuolella oli paviaaneja. Ne seurasivat meitä ja tuijottelimme toisiamme. Oppaat varoittivat ryöstelevistä paviaaneista ja osan pitikin kävellä oppaan takana jeeppiin turvaan

Palasimme pitkän päivän jälkeen väsyneinä Karatu Lutheran Hotellille ja söimme siellä illallista. Näimme vielä kissanpentuja ulkona emonsa kanssa ja lähdimme itsekin kohti huoneitamme yön pimeydessä.

Macy & Anni

Päivä 14: Kilingi Primary School

Viimeisiä päiviä Tansaniassa viedään. Aamu alkoi kauniiseen auringon nousuun Kilimanjaron loistaessa aamuauringossa ikkunastamme. Näitä näkymiä tulee kyllä ikävä kotiin palattaessa.

Tänään ohjelmaamme kuului Kilingin alakoululla vierailu, jonka yhteydessä pääsimme jakamaan heille taksvärkki rahoilla ostettuja apuvälineitä kouluun. Aloitimmekin matkamme hakemalla Stevenin kotoa loppuja laatikoita koululle. 

Totuttujen tapojen mukaisesti meille tarjottiin heti ruokaa koululle päästyä. Tarjolla oli taas paahtoleipää, vesimelonia, kananmunaa ja lemppariani popcornia. Ennen matkaamme kuvittelimme, että joudumme selviämään koulupäivät pelkästään papusopalla, mutta tämä käsitys on osoittautunut aivan vääräksi. Meitä ollaan kohdeltu kunniavieraina koululla ja ruokakin on ollut sen mukaista.

Ruoan jälkeen oli aika jakaa kummikirjeitä. Meidän opiskelijaryhmästämme noin puolet ryhtyi matkamme aikana kummeiksi pienille Kilingin koululaisille. Oli ihanaa päästä tapaamaan uudet kummilapsemme ensimmäistä kertaa jo tämän reissun aikana. Moni meistä olikin ostanut Moshin markkinoilta pieniä tuliaisia uusille kummilapsillemme.

Toinen tärkeä tehtävämme oli jakaa jokaiselle koulun oppilaalle ja opettajalle t-paidat muistoksi vierailustamme. Voi, miten oppilaiden kasvot kirkastuivatkin heidän saadesaan omat uudet paidat. Tänään heillä oli myös ainutlaatuinen tilaisuus käyttää paitaa koulupuvun sijasta.

Lähdimme lounaalle Gerala Mollerin luokse, joka on paikallinen korutaiteilija. Hänen kotonaan meille kerrottiin jo valmiiksi, että tulemme saamaan aivan erityistä ruokaa. Silti ilmeemme olisi ollut kuvauksen arvoinen, kun sisälle tuotiin kokonainen paistettu vuohi. Niin arvokasta ruokaa tarjotaan vain erityisvieraille.

Palasimme takaisin koululle loppujuhlaa varten. Ruokailu aikasemmin oli venynyt niin paljon, että jouduimme lyhentämään juhlaa. Emme siis kerenneet esittämään harjoittelemaamme näytelmää. Olimme kuitenkin harjoitelleet yhdessä myös laulun swahiliksi, jonka pääsimme esittämään Kilingin väelle.

"Jambo
Jambo bwana
Habari gani
Nzuri sana
Wageni
Mwakaribishwa
Tanzania yetu
Hakuna matata

Nchi nyenye amani
Hakuna matata
Nchi ya kupendeza
Hakuna matata
Nchi ya wanyama
Hakuna matata
Nchi nyenye milima
Hakuna matata

Jambo
Jambo bwana
Habari gani
Nzuri sana
Wageni
Mwakaribishwa
Finlandia yetu
Hakuna matata

Nchi nyenye amani
Hakuna matata,
Nchi ya kupendeza
Hakuna matata
Nchi nyenye maziwa
Hakuna matata
Nchi nyenye theluji

Asante sana Kilingi
Hakuna matata
Asante kwa safari
Hakuna matata"

Kilingin koululaiset olivat valmistelleet myös meille hienoja laulu- ja tanssiesityksiä. Esitysten lisäksi saimme kaikki mukaamme vielä lahjat koululta. 

Matkamme aikana ei ole satanut ollenkaan. Juhlan yllätti kuitenkin rankkasade. Tuuli riepotteli päällämme olevaa pressua niin kuin yläkoulun valmistujaisjuhlissa. Tällä kertaa pressun päälle kertynyt vesi kasteli lisäksi muutaman meistä aivan märiksi.

Juhlan jälkeen pääsimme taas syömään, sillä Kilingin alakoulun rehtori Furaha oli kutsunut meidät luokseen teelle. Taas kerran tarjolla oli niin paljon herkkuja, että vatsamme oli aivan täynnä päästessämme lähtemään kohti hotelliamme.
Huomenna starttaa viimeinen päivä Tansaniassa!

Roosa & Liina

Päivä 12: Lake Manyara national park

Aamulla pakkauduimme jälleen jeeppeihin suunnataksemme Lake Manyaran kansallispuistoon. Puisto on 330 neliökilometriä suuri ja pinta-alasta kahta kolmasosaa peittää suolainen järvi, joka on osa Afrikan hautavajoamaa ja suurenee mannerlaattojen erkaantuessa toisistaan. Kansallispuistoksi tämä puisto on melko pieni ja se onkin pienin kolmesta puistosta, joissa vierailimme.

Vain muutaman minuutin päästä puistoon ajamisesta kohtasimme noin kymmenen norsun lauman, joka jakaantui tien molemmin puolin. Norsut ylittivät tietä eivätkä vaikuttaneet välittävän meistä, sillä ne kävelivät vain muutaman metrin päästä. Oli upeaa nähdä niin majesteettisia eläimiä niin läheltä, mutta samalla kokemus oli hieman pelottava, sillä ne olisivat helposti voineet kaataa jeeppimme.

Jatkaessamme matkaa kasvillisuustyypit vaihtelivat tiuhaan tahtiin: ensin oli sademetsää, sitten kuivaa savannia, myöhemmin erittäin rehevää vesistöaluetta ja vielä suuri akaasiametsä. Näimme myös upeita kuivuneita hiekan peittämiä jokia. Akaasiametsissä eleli paviaaneja, joiden leikkejä pysähdyimme useaan otteeseen seuraamaan. Vesistöalueella näimme useita kahlaajalintuja, virtahepoja ja puhveleita kylpemässä. Päivä oli erittäin kuuma, arviolta noin 35 astetta, joten meillekin olisi kelvannut kylpy viileässä vedessä.

Jeeppimme kiisi kapeita hiekkateitä pitkin hiekan pöllytessä silmiimme aina kun edessä ajoi auto, kunnes saavutimme kuuman lähteen Manyara-järven rannalla. Lähde oli melko mitäänsanomaton: se näytti lähinnä pieneltä järveen laskevalta purolta, mutta laittaessamme sormemme veteen totesimme sen olevan tulikuumaa. Kuskimme Joseph totesi, että veteen voi jättää kananmunan ja kymmenen minuutin päästä se on kypsä.

Söimme lounasta, joka oli täysin samanlainen kuin edeltävinä päivinä: kananpala, kananmuna, nakki, voileipä, muffini, keksejä, appelsiini ja pillimehu. Ihailimme järveä, jonka rannalla näkyi flamingoja ja pelikaaneja. Kuumuuden takia kaikki vaikuttivat melko väsyneiltä ja koittivat löytää varjoisan paikan ruuhkautuneelta piknik-alueelta.

Matkalla takaisin Arushaan lauloimme viiden hengen jeepissämme kuskimme kanssa swahilinkielisiä lauluja, vaikka kuskimme oli jo aiemmin leikkimielisesti todennut, ettemme osaa laulaa. Kyselimme myös, paljonko vuohi ja lehmä maksavat ohitettuamme paikalliset maasai-markkinat, joissa niitä kaupattiin. Lehmä kuulemma maksaa 500 000-1milj. shillinkiä (noin 200-400 euroa) ja vuohi 150 000-300 000 shillinkiä (noin 40-120 euroa).

Yhtäkkiä huomasimme moottoritien vieressä viisi kirahvia, jotka ilmestyivät kuin tyhjästä. Kuskimme hidasti ja veti moottoritien viereen, jotta voisimme ihmetellä ja kuvata eläimiä. Hän myös kertoi meille, että eri kirahvilajit  (joita täällä on ilmeisesti kolme) erottaa sarvien määrän perusteella. Loppumatkasta lauloimme kuskille vielä kiitoslaulun muunnellen yhdessä harjoittelemamme Kilimanjaro-laulun sanoja.

"Asante sana Joseph
Hakuna matata
Asante kwa safari
Hakuna matata"

Selvittyämme Arushan hektisestä iltapäiväliikenteestä lastasimme bussimme kattotarakan täyteen Kilingin koululle taksvärkkirahoilla  hankittuja koulutarvikkeita. Sen jälkeen hyppäsimme itse kyytiin muutaman tunnin matkalle takaisin vanhaan tuttuun OSY Grand Hotelliin Moshin kaupungissa.

Terveisin,
Sanja ja Henna

Heräsimme aikasin ja lähdimme Arushasta kohti Tarangiren luonnonpuistoa. Muutaman tunnin jälkeen saavuimme safariautoilla luonnonpuiston porteille. Puistoon päästyämme näimme kauniita maisemia ja Afrikan tunnetuimpia eläimiä kuten afrikannorsuja, kirahveja ja leijonia. Näimme jopa muutaman leopardin, jotka ovat harvinainen näky. 

Kiertelim luonnonpuistoa iltaan asti.

Safarin jälkeen lähdimme kohti Karatua, jossa meitä odotti -1 tähden hotelli. Kun olimme päässeet huoneseen, löytyi vessan lattialta torakan näköinen hyönteinen. (Jimin tila on yhä kriittinen)

Samin päivä meni safarilla lääkehuuruissa nukkuessa.  

Teksti: Tuomas ja Sami

Day 13

Tänään kaikilla oppilailla ja opettajilla oli vapaa-aikaa, joten jokainen teki mitä halusi. Suurin osa kävi syömässä paikallisessa italialaisessa ravintolassa, missä kävimme ensimmäisellä viikolla yhdessä. Ruokailun jälkeen moni lepäsi pitkien safariretkien takia.

Kirjoittajat Valentin ja Nuutti

Day 9

Tulimme eilen Moshista Arushan kaupunkiin, joka on isompi kaupunki, kuin Moshi. Täällä on paljon enemmän kauppoja ja vähä varakkaampia ihmisiä kuin Moshissa.
Seuraavana aamuna heräsimme ja valmistauduimme. Söimme aamupalan,  Sen jälkeen menimme bussilla Lasi tehtaseen se oli tosi hieno paikka. Siellä oli erilaisia lasimalleja ja myös näytettiin  miten he tekevät niitä. Siellä tehdään myös muutakin esimerkiksi kankaita.

Kävimme käärmepuistossa, jossa oli paljon erilaisia käärmeitä ja muita matelijoita sekä muutama lintu. Päivän huippukohta oli kameleontti ja käärme, jota pidimme kädessämme. Näimme myös Maasai heimon kameleita.

Tekijät: Shital ja Chantel

Päivä 8: Arusha

Viikon Moshissa olon jälkeen, vaihdoimme tänään Arushaan. Bussi starttasi hotellimme pihalta klo 9:00. Matka Arushaan vei noin kolme tuntia, mutta aika meni kuitenkin nopeasti muun muassa ihaillen maisemia. Näimme esimerkiksi Maasai-heimoon kuuluvia henkilöitä paimentamassa karjaa.

Arusha näytti Moshiin verrattuna modernilta. Suuren kaupungin vilskeen huomasi myös ruuhkaisesta liikenteestä sekä suurista torimarkkinoista. Olimme kaikki aivan häkeltyneitä kun saavuimme hotellimme portille. Edessämme kohosi kaunis rakennus ja pihalla meitä oli vastassa henkilökunta, joka halusi kantaa laukkumme. Saimme sisälle tultua myös tervetuliaismaljan. Parasta kuitenkin oli pihalla komeileva uima-allas. 

Kerkesimme olla altaalla hetken ennen vieraidemme saapumista. Meillä oli kunnia päästä tapaamaan Pekka ja Katri, jotka työskentelevät lähetystyöntekijöinä Itä-Afrikassa. Saimme kuulla ja oppia heiltä paljon suomalaisena asumisesta Afrikassa. Kuulimme myös paljon karujakin faktoja Tansanian käytännöistä. Eniten meitä järkytti albiinona eläminen täällä. Tansaniassa albinismigeeniä kantaa joka yhdeksästoista. Geeni on siis yleisempi kuin sydän- ja verisuonitautigeenit Suomessa. Järkyttävä fakta oli se, että albiinoja kohdellaan täällä todella eriarvoisesti. Osa uskoo heidän jänteiden ja ruumiinosien tuovan onnea. Siksi albiinomurhat ovat erittäin yleisiä maassa. Onneksi järjestöjen ansiosta tämä on kuitenkin laskussa. Kuulimme myös, että Tansaniaan ei kannata enää tuoda Suomesta paljoa tavaraa nousevien tullimaksujen ja tiukempien rajatarkastusten vuoksi. Näin koitetaan parantaa Tansanian omaa tuotantoa ja parantaa työllisyyttä. 

Mielenkiintoisen tapaamisen jälkeen lähdimme vielä päivälliselle. Saavuimme super hienoon ravintolaan, jota kukaan meistä ei osannut odottaa. Päivä Arushassa on ollut aivan mieletön. Odotamme innolla, että pääsemme tutustumaan kaupunkiin paremmin vielä huomenna. 

Roosa & Liina

Päivä 7, Kilimanjaro

11.10. kaikki muut paitsi Tytti lähtivät Kilimanjarolle. Kiipesimme oppaitten kanssa erittäin vaikeakulkuista polkua Mandara Hutille joka oli melkein 3km korkeudessa.

Ylhäällä näimme pitkäkarvaisia mustavalkoisia apinoita ja muita random eläimiä. Kiipeäminen olisi ollut huomattavasti rankempaa ellei puut olisi muodostaneet varjoa polun päälle.

Kasvusto polun ympärillä oli melkein kokomatkan about samanlaista, mutta silti se oli todella kiinnostavaa ja eksoottista. Polun vierellä kulki myös lähes koko matkan pieni puro.
 

Saikkulaisen näkökulmasta päivä ei ollut ihan yhtä mielenkiintoinen. Kuumeen takia Kilimanjarolle ei saanut lähteä, joten päivä koostui Netflixin katsomisesta, nukkumisesta ja lukemisesta.

Mette ja Tytti

Päivä 6: Kilingi Secondary School

Heräsimme aamulla klo 6:00 ihastelemaan Afrikan auringon nousua. Myös Kilimanjaro näkyi ensi kertaa koko komeudessaan. Innoitsimme jo etukäteen huomista vaellusta vuorelle. 

Lähdimme tuttuun tapaan klo 8:30 kohti Kilingiä, mutta tällä kertaa suuntana oli Kilingi secondary school. Koulun pihalla meitä odotti tervetuliaiskomitea kauniit kukkakimput kädessään. Meille tuli erittäin tervetullut olo koululle. 

Ennen uutta aamupalaa meidät esiteltiin toisillemme koulun oppilaiden kanssa. Tapasimme myös kaksi vuotta sitten Suomessa vierailleet Alanin, Gasperin ja Lindan. Oli kiva nähdä jo ennestään tuttuja kasvoja. Aamupalaksi meillä oli tarjolla keittobanaania, bataattia, vesimelonia, kananmunaa ja paikallista munkkia.

Tansaniassa yläasteella on neljä vuosiluokkaa. Tänään pääsimme juhlistamaan niistä viimeisen valmistujaisjuhlaa. Juhla sisälsi paljon hienoja tanssi- ja lauluesityksiä, joista yhteen osa meistä pääsi yhtymäänkin.

 Suoraan juhlasta päädyimme taas ruokapöytään. Ruoan yhteydessä jaetteen lahjoja puolin ja toisin.

Ruoan jälkeen meillä oli hetki aikaa tutustua ja jutella oppilaiden kanssa ennen kummikirjeiden jakoa. Siitä siirryimmekin entisen Kilingin alakoulun rehtorin kotiin. Perille päästyä huomasimme, että jotain puuttuu, sillä yksi porukastamme oli jäänyt koululle. Alkujärkytyksen jälkeen tapahtuma oli kuitenkin kaikista huvittava ja mahtava kuskimme Deo kävi hakemassa puuttuvan opiskelijan minuuteissa. 

Matkalla hotellille pysähdyimme vielä kuvaamaan Kilimanjaron huippua bussin katolta. Siistiä päästä vaeltamaan vuorelle huomenna!

Kwa heri,

Liina, Anni, Roosa