Day 11: Ngorongoro

Suuntasimme aamiaisen jälkeen kohti Ngorongoron kraatteria, joka sijaitsee Ngorongoron suojelualueella. Kraatteri on maailman suurin kaltera: sen syvyys on 600 metriä ja halkaisijaltaan lähes 20 km. 

Istuimme jeepissä kun ajoimme suojelusalueen porteista sisään.

Jeepit pysähtyivät näköalapaikalle, josta näimme kraatterin ennen sinne laskeutumista. Kuulimme oppaalta alhaalla olevista leijonista ja yritimme itsekin nähdä niitä.

Noustessamme ylös rinnettä lämpötila laski. Pääsimme pilvien yläpuolelle.
Yhtäkkiä mutkan takana näimme jonkun tumman karvaisen otuksen tiellä makaamassa. Kuski pysäytti jeepin ja paljastui että se oli puhveli. Puhveli nousi ja siirtyi tien sivuun ja kun jeeppi ajoi ohitse, puhveli katosi metsään.

Hetken päästä näimme tien reunassa lehmiä joita paimensi maasai-heimon jäsen. Kauempana oli enemmänkin lehmiä vuoren rinteellä. Jatkoimme hetken matkaa ja pääsimme maasai-heimon kylään. Osa ryhmästämme sai värikkään kankaan päälleen ja meidät toivotettiin tervetulleeksi perinteisellä laululla ja tanssilla. Sen jälkeen kävimme tutustumassa savimajoihin ja kuulimme heimon elämästä kylässä. Saimme myös ostaa koruja ja muita esineitä. Kylässä oli esikoulu, jossa lapset lauloivat ja opettelivat swahilin kieltä.

Tämän jälkeen laskeuduimme alas kraatteriin. Tien vieressä näimme helmikanoja. Tulimme metsäisemmälle alueelle ja huomasimme paljon jeeppejä pysähtyneenä tielle. Kaikki etsivät sarvikuonoa pusikosta mutta kukaan ei tiennyt varmaksi oliko sitä edes nähty sinä päivänä. Sarvikuonot ovat uhanalaisia ja niitä on Ngorongorossakin vain vähän. Siitä johtuen sarvikuonon havaitseminen on hyvin vaikeata. Kun kuskikaan ei nähnyt sarvikuonoa, jatkoimme matkaa.

Maasto muuttui kuivemmaksi ja näimme taas seeproja, gnuita, puhveleita, villisikoja ja gaselleja. Kuski kertoi että seeprat ja puhvelit elävät keskenään, sillä seeproilla on hyvä näkö ja puhveleilla hyvä kuulo, joten niistä on toisilleen apua savannilla.

Tulimme lammelle nimeltä hippo pool, jossa virtahevot loikoilivat vedessä suojautuen auringon kuumuudelta. Tämä ei ollut ainoa paikka jossa näimme virtahepoja, vaan niitä oli myös piknik-paikkamme läheisyydessä, joka sijaitsi isomman lammen rannalla. Söimme eväitä jeepissä röyhkeiden eläimien takia. Ympärillä lensi innokkaita lintuja ja vedessä köllötteli virtahepoja. Syötyämme kuvasimme hetken virtahepoja ja ympärillä olevaa kaunista maisemaa. Paikalla oli paljon muitakin jeeppejä.

Lisäksi havaitsimme safarilla pari sakaalia ja erilaisia alueelle tunnusomaisia lintuja. Nousimme toiselle näköalapaikalle josta näimme edessä levittyvän savannin. Erotimme kaukaa alhaalla norsuja.

Pian matkamme oli lopussa. Pysähdyimme tulomatkalla taas Ngorongoron sisäänkäynnin portille, jonka ulkopuolella oli paviaaneja. Ne seurasivat meitä ja tuijottelimme toisiamme. Oppaat varoittivat ryöstelevistä paviaaneista ja osan pitikin kävellä oppaan takana jeeppiin turvaan

Palasimme pitkän päivän jälkeen väsyneinä Karatu Lutheran Hotellille ja söimme siellä illallista. Näimme vielä kissanpentuja ulkona emonsa kanssa ja lähdimme itsekin kohti huoneitamme yön pimeydessä.

Macy & Anni